TUL:n läntisen alueen nuoret ohjaajat kokoontuivat 24.9. Seinäjoelle, josta matka jatkui yhteiskuljetuksella TUL:n omistamalle Ruka Konttaiselle. Nuorten ohjaajien pitkä viikonloppu sisälsi elämyksellistä koulutusta teemalla ”Luontoliikuntaa Rukalla”. Osallistujia oli kaikkiaan yksitöistä. Kurssin sisältö ja vetovastuu oli TUL:n läntisen alueen nuorisotiimin Mia Salosella ja Jarkko Tenkulalla.
Matka eteni joutuisasti nuorten liikkuessa pikkubussilla ja ”vanhusten” tullessa Fiatilla perässä. Matkasuunnitelma toteutui erinomaisesti, sillä molemmat autot olivat samanaikaisesti Konttaisella sysimustalla Virkkulantien risteyksessä etsien Konttaisen pihaan kääntyvää tienhaaraa. Matkan varrella piipahdettiin syömässä ja tervehtimässä TUL:n veteraanijaoston puheenjohtaja Anja Auvista Ykspihlassa. Samalla saimme vietyä veteraaniristeilylle arpajaispalkintoja.
Aamu valkeni ja valmistautuminen päivän retkeen alkoi. Illalla annettiin ohjeet nuorille retkelle valmistautumisesta ja aamulla oli toteuttamisen aika. Aamupalan ensimmäisenä aamuna huolehtivat Jakke ja Mia, jotta nuoret saivat levätä matkan rasitukset pois ja jaksavat valvoa paremmin viikonlopun ajan. Pienelle Karhunkierrokselle lähdettiin kello 11.00 ja paluu Konttaisille tapahtui illan hämärtyessä klo 19.00.
Reittisuunnitelma oli laadittu ja jäljellä oli enää toteutus. Tavoitteena oli toteuttaa reittiä siten, että ohjaajat voivat tarvittaessa tulla itse lapsi/nuorisoryhmän kanssa esim. Karhunkierrokselle tai vastaaville retkille. Taukoja pidimme kolme, joista yksi oli opetuksellinen tilanne ”ruokailu luonnossa” -teemalla. Ohjaajat opettelivat retkikeittimen käyttöä, ruuan valmistusta ja varusteiden jälkihoitoa. Broileri riisillä ja maissilla maistui oikein herkulliselta. Tarjosimme sitä myös naapuripöydän lapsiperheelle, joka kiitollisena otti ruuan vastaan ja pitivät tällaista opetusta erinomaisena.
Karhunkierroksen toinen teema oli Suomalainen luonto. Oli hienoa nähdä, että niin nuoret kuin me vanhemmatkin silminnähden nautimme näkemästämme, kuulemastamme ja tuntemastamme. Karhunkierrokselta palattuamme pidimme pienimuotoista lettukestitystä, jota haittasi pohjoisen sysimusta yö, vaikka kuutamo loistikin taivaalla. Se Konttaisen pimeys on niin rauhoittavaa.
Lauantain ja sunnuntain aamupalasta vastasivat ohjaajat itse. Heillä oli kaapin antimet vapaasti käytettävissä ja osallistujat lähtivät molemmilta aamupaloilta yltäkylläisinä päivän rientoihin. Lauantaina lähdimme kokemaan koskien kuohuja ja toteuttamaan teoreettista suunnitelmaa, joka toteutuikin kohtalaisen hyvin, sillä ainoastaan kolmesti kuului kipparin ”kiinni” -käsky ja vältyimme putoamisilta. Ensin saimme pikakurssin ryhmämelonnasta ja harjoittelimme ohjeiden noudattamista tyynessä. Kurssin läpäistyämme lähdimme laskemaan seitsemän koskea neljäntoistakilometrin matkalla. Se oli hieno kokemus ja osa jäi kaipaamaan hurjempaakin menoa. No ensi kerralla sitten.
Koskenlaskusta selvittyämme lähdimme Kiutakönkäälle. Veden ollessa n. 40 senttiä normaalia ylempänä oli kosken pauhu ja aalto mahtava. Kiutaköngäs on paikka, johon vain täytyy mennä uudelleen ja uudelleen. Istua kosken keskellä ja katsoa sen kuohuja. Tämän reissun jälkeen olikin pieni lepohetki ja ennen ruokailua. Tässä kohtaa oli taas vanhan parin aika ottaa ohjat käsiin.
Ruokailun jälkeen valtasimme Valtavaaran. Maisemat olivat upeat, mutta tuuli jäätävän kylmä. Paikalla oli niin englantilaisia kuin ranskalaisiakin kuvaajia, sekä useita vaeltajia. Valtavaara on kohtaamispaikka. Valtavaaralta palattuamme oli iltanuotion ja tikkupullien paiston aika. Ilta päättyi uuden viihdeohjelma JaMitPopin lanseeraukseen, sekä yösaunaan.
Sunnuntai käytettiin tehokkaaseen siivouspalveluun ennen kotiin lähtöä. Reissu oli upea, sanoisinko jopa mahtava. Luulen, että tämä porukka saatetaan nähdä Konttaisilla jatkossakin yksin tai yhdessä tai jopa uusien porukkojen kanssa. Kaikki pääsivät sunnuntaina ennen puolta yötä turvallisesti kotiin. Kiitos Taijalle, Maijulle, Pinjalle, Annemarille, Hannalle, Sussulle, Nealle, Miikolle ja Artulle, sekä kurssin vetäjille Mialle ja vähän kai mullekin.