TUL:n liittojoukkue osallistui CSIT:n kolmansiin maailmankisoihin 3.-9.6. Bulgarian Varnassa. TUL:n kisajoukkue oli koottu kymmeneen eri lajiin ja edutus oli valtakunnallisesti erittäin laaja. Pohjanmaan piirin edustajia ja osallistujia oli mukana kansainvälisessä kisätunnelmissa. Jälkeenpäin voi todeta, että tämän parempaa urheilu- ja kulttuurielämystä ei voi TUL jäsenistölleen antaa ellei sitten Lakeuden Kisat tyhjää pajatsoa.
Pohjalaiset urheilijat oli Seinäjoen Sisusta ja Vaasan Tovereista. Seinäjoen Sisu oli edustettuna kahdessa lajissa pöytätenniksessa ja köydenvedossa. Vaasan Toverit painissa ja yleisurheilussa.
Pohjalaiset menestyivät kisoissa erinomaisesti, sillä Pentti Olah pöytätenniksessä oli suvereeni voittamalla kuudestatoista pelaamastaa erästään 15. Tuloksena oli mestaruus kaksinpelissä ja joukkuepelissä kolmossija. Makwan Ahmadi paini itselleen mestaruuden omassa sarjassaan. Kokonaisuutena kisat menivät erinomaisesti, sillä TUL joukkue kokosi yhteensä 48 mitalia, joista 17 kultaista, 16 hopeista ja 15 pronssista. Kaikki TUL:n lajiryhmät saavuttivat mitalin.
Pohjanmaan piirin porukka starttasi sunnuntaina 3.6. klo 17.00 kohteenaan Helsinki-Vantaan T2 terminaali, jossa TUL -joukkue kokoontui. Matka taittui rattoisasti viikkosuunnitelmia laatiessa ja Pohjalaisten urheilijoiden kannustuslauluja mietiskellen. Sisulaisten kristallin kirkas mielipide oli, että Pentille huudetaan kultaa ja nautitaan kansainvälisestä kisatunnelmasta. Oma jännityksensä Sisulaisilla oli myös köydenvetostrategian laatimisessa: saako hanskoja käyttää, mitä sääntöjä, kuinkahan paksu köysi jne. Sisulaisilla oli etulyöntiasema, sillä heillä oli mukanaan neljä vetäjää ja oma naru (sisäpiirihuumoria). T-2 terminaalissa TUL:n pääsihteeri Janne Ollikainen, TUL:n puheenjohtaja Sirpa Paatero ja varapuheenjohtaja Jukka Ukkola ottivat ryhmän vastaan ja opastivat kohti suurta tuntematonta seikkailua. Kisapaketit saatiin Kempaksen Martilta, Reutsalon Pialta ja Alhoniemen Ismolta. Tästä lähtee seikkailu, joka oli täynnä yllätyksiä.
TUL seurue saapui maanantai aamusta ennen kukon laulua Varnaan ja majoittuminen hotelleihin alkoi. Puitteet olivat komiat kunhan vaan huoneet saataisiin ja päästäisiin aamiaiselle. Pienen odottelun jälkeen näin kävikin. Ensimmäinen päivä meni paikkoihin tutustuessa ja avajaisissa käydessä. Avajaiset olivat hieno kansainvälinen liikuntanäytös, jossa paikallista kulttuuria tuotiin näyttävästi esiin. Erityisesti kansakuntien kohtaaminen sykähdytti katsomossa ja lavalla. Kyllä meillä Suomalaisilla olisi paljon opittavaa sponttaanista irrottelusta… 
Tiistai oli kilpailun täyteinen päivä. Hotellin läheisyydessä heitettiin petankkia, pelattiin tennistä ja jalkapalloa. Rannalla oli jatkuva sähinä biitsikentillä, joka levisi loppuviikosta myös rantapainiareenoille. Kaikissa näissä paikoissa tuli käytyä, mutta painia lähdettiin katsomaan etäämmälle Varnan ulkopuolelle. Kisapaikka oli yllätys, sillä samalla alueella pelattiin tennistä ja joukkuevoimistelua, sekä loistavat maisemat merelle aurinkovarjon alta.
Tuloksellisesti kisat alkoivat niin TUL:n kuin piirinkin kannalta hienosti, sillä Makwan Ahmadi pyöräytti itselleen kultaa sarjassa 74 kg. Tulos on erinomainen, silä ”maku” paini sarjaa ylempänä Bulgariassa. Tästä päivän aviisiin.
CSIT:n kisat antoivat mahdollisuuden osallistujille myös omiin liikunnallisiin harrastuksiin. Tapahtumaaan kuului olennaisena osana erillinen + 55 ohjelma, jossa päivittäin kuntoiltiin eri lajien parissa. Lähialueen maastot antoivat erinomaiset mahdollisuudet yösuunnistukseen, kuutamouintiin ja tenniksen peluuseen. Kauan odotettu kansainvälinen tennisdebyyttikin tuli tehtyä, sillä tiukassa tennisottelussa Taittonen vs Tenkula ei armoa tunnettu, vaan painimatolta saatu aamupäivän puristusvoima kohdistettiin mailaan ja palloon. Ottelun tulos jääkööt salaisuudeksi, kuten sen jälkeiset iltalaulut ja ”kyyditykset”. Kaikella on tarkoituksensa on joku viisas aikoinaan lausunut. Toden totta ja kokemuksista tulee ottaa opiksi. Tuhannet kiitokset kaikille hengessä mukana olleille. 
Sisulaisittain kisojen kohokohdat olivat vasta edessäpäin, mutta Pentti Olahin otteet alkupooleissa ja joukkuepeleissä oli musertavaa, kuten koko Suomen joukkueen. Joukkue Olah, Otto Tennilä ja Jukka Nieminen napsuttivat itselleen kisoissa pronssiset mitalit.
Tunnelma pinginareenalla, kuten muillakin kisa-areenoilla oli upea. Kansakunnat kannustivat omiaan ja toisiaan reilun kilpailun pelisääntöjen mukaisesti. Toki Pentin ylivoima närästeli ainakin Itävallan joukkueen kapteenia.
Viikolla oli aikaa myös shoppailuun ja vapaa-ajan viettoon. Oli siis mahdollisuus antaa aikaa itselleen ja miksei myös kaverille. Pohjalaiset olivat päättäneet tutustua merellisiin hetkiin varaamalla itselleen risteilyn Mustallamerellä. Matka kannatti, sillä palvelu, ruoka, virvokkeet, aktiviteetit olivat erinomaiset. Lisäksi ilma oli mielenkiintoinen, sillä risteily tehtiin kahden ukkosrintaman välissä, joka toi tiettyä jännitystä risteilylle. Reissulla saatiin ottaa aurinko, syödä hyvin (ruoka valmistettiin paikan päällä) maukasta kalaa, lihapullia ja salaatteja, 
sekä grillissä paistettua leipää. Nam, nam, aivan vesi kirahtaa vieläkin kielen päälle. Lisäksi saimme kalastella. Kalastus tarjosi niin saalista kuin pohjaan jääneitä vieheitä, mutta yritys oli kovaa. Uiminen jostain kumman syystä jäi tekemättä. Liekö meressä uivilla meduusuilla syynsä siihen?
Reissu oli todella mukava ja rentouttava. Laivasta näki hyvin Mustanmeren rannikon ja kultahietikon. Samalla sai uuden perspektiivin omaan rantaan, kun sai ihailla hotellimiljöötä paluumatkalla.
Pentin alkupoolit henkilökohtaisissa kisoissakin oli mennyt erinomaisesti, joten päivähän kaikesta huolimatta eteni suunnitelmien mukaisesti. Naisten köydenvetojoukkuekin saatiin koottua yleisurheilijoista Ailannon Pirjon avustuksella ja itselleni löydettiin miesten joukkueeseen tuuraaja, kun Turun Tovereita edustava Mika ”kurtsa” Kuronen tarttui köyteen kiinni.
Illalla oli hyvin aikaa vielä käydä shoppailemassa ostoskujalla ennen ja jälkeen TUL illanvieton rannalla.
Pentille mestaruus, sehän selvää. Sisulaiset ja TULlilaiset kannattajat tarjosivat Pentti Olahille ja Otto Tennilälle erinomaiset pelipuitteet, sillä kohtuullisen äänekäs kotiyleisö vieraalla maalla kaukana takasi sen, että pojat eivät olleet yksin. Pojat kiittivätkin yleisöään pokkaamalla jännittävien hetkien jälkeen kultaa ja pronssia. Erityisesti Otto Tennilä tarjosi nitrodiscoa koko rahan edestä venymällä viisi eräisen ottelun voittajaksi. Pentti klaarasi oman ottelunsa 3-0. Alkuviikosta sponttaanius ei lähtenyt niin helposti, mutta tällä areenalla ennen palkintojenjakoa kajahti Maamme -laulu todella komiasti ja sponttaanisti. Onnea Pojat, tarjositte meille hienoja hetkiä. Tästä aviisiin.
Loppuviikosta kulkureitit lähialueella pitenivät ja alueelta löytyi mielenkiintoisia paikkoja. Lomakausi oli vasta aluillaan, joten moni paikka teki vielä tuloaan. Muutoksen näki päivittäin, sillä tivolit, sirkusvälineet, kaupunkijunat ilmestyivät katukuvaan loppuviikon aikana. Lähikorttelit oli näppärä 
kiertää kaupunkijunalla, sillä ulkopäin katseltuna kaikki näyttää ja tuntuu niin erilaiselta. Alueelta löytyi myös todella hyvännäköinen ja mielenkiintoinen puistogolf. Alueella pyöri merirosvoja, oli hautuumaa ja haaksirikkoutunut merirosvoalus. Sinne täytyy mennä ja sinnehän ryhmällä Saranpää, Harju, Salonen, Virolainen ja Tenkula. Paikalle eksyi myös Kotonevan Tomi päivälenkiltään.
Tästä lähtee rock`n`roll tuumivat Sisun köydenvetäjät. Toisin kävi, poijat lähtivät, kun miehet vetivät. Köydenvedolla on CSIT maissa vahvat perinteet, joita emme osanneet aavistaa. Toki Sisun joukkue koottiinkin, jo valmiiksi matkalle lähtevien joukosta, sillä AKT:n voittamaton joukkue peruutti osallistumisensa tapahtumaan viime hetkillä. Me Sisulaiset emme liittoa pulaan jättäneet, vaan hoidimme edustuksen hienosti, vaan emme tuloksellisesti. Paikan päällä koottu naisten tiimi pelasti TUL:n köydenvetomaineen saavuttaen hienosti pronssia.
Ei auttanut meidän miehiä hanskat, ei huumori, mutta taatusti olimme sarjan kevyin ja iloisimmalla sykkeellä varustettu joukkue. Arvioimme köyden varrasta, että pahimmillaan painoero joukkueiden välillä oli kolmatta sataa kiloa.
TUL naisjoukkue yllätti itsensä, sillä tytöt vetivät köyttä ensimmäisen harjoitusbedon jälkeen voitokkaasti napaten kisoista pronssiset mitalit.
Lauantai-illan kruunasivat todella upeat päätösjuhlat, jossa muisteltiin viikon aikana tapahtuvia urheilusuorituksia ja haasteltiin tulevia. Seuraavat kisat pidetään kolmen vuoden päästä. Onko paikka Israel, Itävalta, Sveitsi vai jotain muuta? Yksi on varmaa, Sisun porukka on silloinkin tienpäällä, sillä sen verran hieno kokemus tämä oli, tuumivat matkassa olleet.
Kisojen lähtöpäivä voi olla joko odottelua tai täyttä toimintaa. Pohjalaisten lähtöpäivään kuului auringonottoa, loikoilua, hyvä ruokailu, kaupunkisaitsinki, shoppailua, delfinaariota ja vaikka mitä. Varna oli mielenkiintoinen paikka, johon voisi lähteä tutustumaan rauhassa lomailun merkeissä. Hintataso on edullinen ja palvelu on hyvää. Rahana kävi niin leva kuin eurokin ja seinästähän sai lisää, jos meinas loppua. Kiitokset kaikille mukana olleille sankareille niin pelikentillä kuin sen reunamilla. Olemme kokemusta rikkaampia ja valppaampia tulevaisuudessa.